Luokkatoverini kirjoitti koulun hiihtokilpailunumeroon: “Veni, vidi, vici” (Tulin, näin, voitin). Elettiin 60-luvun alkua ja koulussa vielä opeteltiin historian kuolemattomia lauseita latinan kielellä. Julius Caesarhan tarkoitti tuolla lauseella taistelun suhteellista helppoutta. Olimme syksyllä siirtyneet  naapurikuntaan oppikoulun kuudennelle luokalle. Luokkatoverini sattuikin voittamaan nuo kilpailut ja kertoi  minulle jälkeenpäin häpeävänsä kirjoitustaan. Nyt on jotenkin samanlainen olo.

Marttojen perinnetietokeskuksessa, Syreenissä oli huomattu Ukkolan Akkojen olemassaolo ja meidät oli pyydetty mukaan Syreenin ja Etelä-Savon marttapiiriliiton Martan päivän sukanneulontakilpailuun Mikkelin Urheilupuistoon. Nämä kilpailut järjestettiin nyt kolmannen kerran. Olimme tavallaan otettuja kutsusta ja iloitsimme, kun noin suuren järjestön taholta meidät oli huomattu ja kokosimme kaikki halukkaat Akat mukaan tehostettuna Sannin kahdella mummolla. Avustajinamme oli Sanni 2v ja Akoista Jaana ja Eeva. Meille kävi nyt niin kuin muinoin luokkatoverillenni, kyseessä taisi olla juuri kilpailun suhteellinen helppous, koska osallistujamäärä oli vähäinen. Meidän tarkoitus oli mennä pitämään hauskaa jalon asian merkeissä. Kilpailun tulokset löytyvät Syreenin sivuilta. Länsi-Savokin oli paikalla (linkki lisätty 27.7.) Mutta nyt Akkojen tunnelmiin, kuvaajana on toiminut Eeva.

Sanni-avustaja ja hänen äitinsä Satu sekä mummo, kolme sukupolvea, luomassa silmiä. Ensimmäisen kerroksen jälkeen Satu ja Sanni lähtivätkin kiertämään helteistä juoksurataa. Lapsenhoidosta kilpailun aikana sai lisäpisteitä. Akat muuten tunnistaa valkoisesta huivista.

Jaana toimi Hilkan henkilökohtaisena avustajana, mutta kyllä hän liinaa heiluttamalla viilensi minunkin helteistä oloa ja helpotti lankani kulkua.

Tämä kuva on siksi, että näkisitte miten kaunis asu Jaanalla oli. Eeva kuvaamisen lisäksi piti kirjaa kävelysarjaan osallistuvien kierroksista.

Hilkka hallitsee tassilta ryystämisen, siitä sai pisteen.

Piakin oppi jo toisen kierroksen jälkeen ryystämään.

Yli kolmenkymmenen asteen helteessä juoksuradalla on todella kuuma. Tässä vaiheessa Sanni-avustaja taisi istua istumasarjassa nelovien mummojensa välissä.

Sari ei malta olla neulomatta juomapaikkallakaan. Häneen asuunsa kannattaa kiinnittää huomiota. Huivithan meillä kaikilla oli vanhaa lakanaa, mutta Sari ompeli siitä myös essun ja laittoi jalkaansa villasukat ja maastokengät.

Sarin sukka on kuvattu ennen tuomarille vientiä, se näytti jo silloin siltä, että tulee sijoittumaan korkealle.

Voittajien on helppo hymyillä.

Rynnätkääpä ensi kesänä kaikki sukanneulojat Mikkeliin. Ei noissa kisoissa tarvitse olla martta. Jatkan vielä juttua omassa blogissani.

Kiitos kisojen järjestäjille, meillä oli tosi hauskaa!

Tänään on viety Mikkelin keskussairaalaan !62 myssyä. Kaikkiaan Mikkelin seudulla valmistui 292 myssyä. Tällä hetkellä myssyjä on ihan riittävästi keskussairaalassa ja Saimaan syöpäyhdistyksen Mikkelin neuvonpisteessä, juttelin asiasta syöpäsairaiden hoitajan Tytti Tiusasen kanssa. Mutta vielä on lisääkin tulossa, sillä Korunapin kautta saatua lahjoituslankaa ei ole kaikkea saatu tehdyksi. Jos teet  myssyjä  kesän aikana, niin vie Korunppiin, Savilahdenk. 5-7, Mikkeli.  Siellä muuten on jo uusi pussi alkanut täyttyä, sillä kun palasin kotiin tuolta myssyjen vientireissulta, niin sähköpostissa odotti viesti, että Mll:n kylämummi oli toimittanut liikkeeseen kolme myssyä pian käyntini jälkeen.

Nyt sitten tämän päivän myssykuvauksiin.

Korunapista hain ihan ensimmäiseksi 43 myssyä. Oikeassa laidassa on Ukkolan Sarin neulomia myssyjä, jossa on tämän päivän nuorten suosima roikkuva malli. Nuorten muoti usein siirtyy aikuisille, joten ei olisi ihme jos nuo myssyt vähitellen tulisivat sytomyssyinäkin olemaan hyvin suosittuja. Sari on tehnyt kaikkiaan lähes kolmekymmentä myssyä. Mll:n kylämummien tekemiä myssyjä on joukossa, tunnistan, kun itse toimitin niitä Korunappiin ja Otavan ladyen ja kylämummien saaman lahjoituslangan heleät  värit erottuvat selvästi joukosta, ja niitä myssyjähän on vielä tulossa. Sitten on vielä monta myssyä, joiden tekijästä en tiedä mitään. Kiitos teille kaikille!

Mikkelin Setlementin Sentraalin käsityökahvilan väki kannatti haastaa  tekemään kansamme myssyjä, sillä sieltä ovat tulleet nämä myssyt, kauniin kortin kera. Kiitos teille.

Neljäkasin käsityökahvilan Ulla tekee taidokkaita myssyjä, jotka heti erottuvat muiden joukosta. Nämä löytyivät viimeiseksi tulleiden joukosta. Ullan myssyjen kokonaismäärä nousee yli kahden kymmenen myssyn. Myös Eeva ja Paula käsityökahvilasta ovat tehneet ainakin yhteen laskien  kolmekymmentä myssyä. Ehdottomasti eniten myssyjä teki Color Woolin lankakaupan Mia, hänen tavoitteensa oli 50 myssyä ja se täyttyi. Seron ilmoittaa bloginsa sivupalkissa tehneen 45 myssyä. Suuret kiitokset teille myssytehdasta pitäneille.

Tässä sitten kuvia tänään viedyistä myssyistä . Kaikkia en ottanut laatikoista pois, kun olivat niin hyvin pakattuja, ja jotkut ovat saattaneet tulla jo toiseen kertaan kuvatuksi. En nyt oikein pysynyt asian tasalla.

Viimeisenä tylsä kuva keskussairaalan komerosta, missä myssyt nyt ovat neljässä kahvilaatikossa ja yhdessä muovipussissa. Olihan siellä sairaalan käytävällä toki pöytä täynnä aikaisemmin vietyjä myssyjä, mistä potilaat saavat  valita itselleen sopivimman, ja syöpäsairaiden hoitaja lupasi viedä myssyjä myös gynegologiselle osastolle.

Mia kertoi, miten mukavalta oli tuntunut, kun hänelle ihan tuntemattomat henkilöt olivat toukokuun viimeisinä päivinä tuoneet lankakauppaan myssyjä.  Kiitos teille kaikille!

Ukkolan Leena

Sää on tänään ollut vähän oikukas, välillä sataa ja nyt taas paistaa. Viileääkin on. Siksi on hyvä viettää lauantaipäivää kudontatuvalla, tosin meitä oli siellä vain kaksi ahkeraa paukuttajaa. Aloitan omista tekemisistäni, koska olin tullut ensimmäisenä paikalla.

Kudoin tätä kaunista pellavalointa. Se ansaitsee saada kuvansa tänne blogiin.  Vedimme sen tukille joitakin viikkoja sitten, ja loimi käyttäytyi kauniisti. Se liukui siloisesti paikalleen, ei yhtään takkuillut, mitä useat pellavaloimet tekevät. Lanka on kolmikertaista virolaista pellavaa ja sitä kehrätään Vorun kaupungissa Kaakkois-Virossa. Olen muuten kerran kirjoitellut käynnistäni tuon kehräämön myymälässä, tässä linkki juttuuni. Tiesin langan ja kun olin vielä nähnyt sitä naapurini kangaspuissa erittäin haastavassa lumihiutaleloimessa, niin tietysti tein kaikkeni saadakseni lankaa Ukkolaan. Kirjoitin kehräämöön ( yhteystiedot täällä), kysyäkseni saako lankaaTallinnasta.  Kuinkas sattuikaan, sitä oli myynnissä Pikk 1:n käsityökaupassa kuukauden ajan  ja juuri tuona aikana minulla oli muutenkin käynti Tallinnassa. Jos haluat lointa suosittelen jotain samantapaista menetelmää, sillä en tiedä miten sitä muuten saa, no tietysti käymällä Vorulla

Kannatti kantaa neljä kiloa pellavalankaa Mikkeliin, sillä sitä on myös ihana kutoa, ei vieläkään mitään pellavan takkuilua. Loimi on nyt sidottu Raijan Aitan ohjeella, ja olen kutonut loimilangalla aina neljä palttinaa ja sitten käsinkehrätyllä paksulla langalla pomsisidoksessa olevan kuteen, joka nousee eteen. Kankaassa on suora niisintä, joten sen voi myös helposti sitoa uudelleen toimikkaaksi, ja monet Akat haluavat kutoa loimeen laudeliinoja.

Sari tuli puolen päivän maissa lopettelemaan tilausmattoa ja saikin sen puista pois.

Maton  on tilaaja suunnitellut kesämökkinsä lattialle ja raitojen väri on otettu suoraan tuon mökin sohvasta, tai oikeammin tyynystä, mutta sehän tietysti on soinnutettu sohvaan ja sohva koko mökin sisustukseen. Noissa raidoissa on jotain vanhanaikaista, sellaista vanhan  pirtin räsymattoa ja tunnelmaa. Matto on niin suuri, ettei se kuvaankaan kokonaisena mahtunut.

Tarkkaan Sari sitä mittailin - siitä on tullut 30 senttiä liian pitkä! Loimi ei olekaan kutistunut. Liekö syynä etukäteen pestyt kuteet, mikä muuten on todella viisasta  trikookuteiden kohdalla. Eipä siinä muu auttanut, kuin käydä neuvotteluja tilaajan kanssa ja pikkuisen sitä nyt pitää purkaa molemmista päistä.

Sarin kutoman maton alta löytyi vielä Marjan valkea matto.

En tarkkaan katsonut kudontatuvalla, millä kuteilla Marja tuon matonsa on kutonut, mutta tästä kuvasta päätellen siinä on sideharsoa ja meidän teettämäämme lp-lankaa. Leveyttä noille suurille matoille on tullut reilut 170 senttiä.

Ihan  kuin Etelä-Savon sytomyssykampanjan loppuhuipennunukseksi on otettu valokuva Saimaan syöpäyhdistyksen viime viikkoiselta kuntoutuskurssilta. Saamme sen julkaista. Useiden kurssilaisten tukka on jo alkanut kasvaa, iloitsemme siitä. Kiitos kurssilaiset ja kuntoutuskurssinvetäjä Päivikki Ruotsalainen Mikkelin neuvontapisteeltä.

Etelä-Savon ammattiopiston opiskelijoiden järjestämä ulkoilupäivä kokosi yhteen vanhainkodin asukkaat ja henkilökunnan, vanhusten omaisia ja ystäviä, opiskelijaryhmän ja Ukkolanakat. Ulkoiluttajia oli niin paljon, että pyörätuolit loppuivat, joten meitäkin kolme ulkoilutti jonkun aikaa yhtä vanhusta, mutta sitä rattoisempaa oli jutella. Auringonpaiseisella seinustalla istuessamme oli mukava kuunnella tarinoita 30- luvun ja sota-ajan Mikkelistä. Kiitokset ovat todella molemminpuoliset!

Suonsaari ympäristöineen antaa monenmoisia elämyksiä.

Ukkolan akkojen myyntipöytä suorastaan notkui käsitöitä.

Ukkolassakin kävi useita toiminnastamme kiinnostuneita henkilöitä. Kiitos käynnistä, toivottavasti näemme uudelleen!